Valokuvaterapia -nimike pitää sisällään valokuvan ja valokuvauksen terapeuttiset menetelmät ja niiden muodostaman kokonaisuuden, jota voidaan varioida
psykoterapiassa ja terapeuttisessa työssä asiakkaan tarpeiden ja terapiaprosessin tavoitteiden mukaan.
Valokuvaterapian menetelmät / valokuvaterapeuttiset työtavat ovat luonteeltaan sellaisia, että ne soveltuvat käytettäviksi useimmissa psykoterapiamuodoissa ja terapeuttisessa
työssä sosiaali-, terveys- ja kasvatusaloilla.
A. Valokuva psykoterapiassa. Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen rekisteröimän psykoterapeutin käyttäessä valokuvaterapian menetelmiä työvälineenä psykoterapiassa on valokuvaterapian menetelmien käyttö luonteeltaan mielenterveyden häiriöitä ja psyykkisiä ongelmia hoitavaa.
Opetusministeriön muistio ja selvitys 2003:6
määrittelee psykoterapian seuraavasti: Psykoterapia on vuorovaikutuksellinen
hoito- ja kuntoutusmuoto. Tavoitteena on psykoterapian keinoin auttaa ihmisiä,
joilla on mielenterveyden häiriöitä tai psyykkisiä ongelmia. Häiriön tai
ongelman ilmenemismuoto voi olla psyykkisen ohella ruumiillinen tai
sosiaalinen. Psykoterapian tarkoituksena on poistaa tai lievittää näitä
häiriöitä ja ongelmia ja niiden aiheuttamaa kärsimystä sekä lisätä
itsetuntemusta ja edesauttaa toimintakyvyn lisääntymistä ja itsenäistä
selviytymistä.
B. Valokuvaterapeuttinen
työ on valokuvan ja valokuvailmaisun käyttöä ammatillisessa työssä
vuorovaikutussuhteessa asiakkaan kanssa.
Valokuvaterapeuttinen työ voi olla
luonteeltaan ennaltaehkäisevää, hoitavaa ja kuntouttavaa kasvatusalan
sekä sosiaali- ja terveyshuollon työtä. Valokuvaterapeuttinen työ pyrkii
lisäämään asiakkaan itseymmärrystä tunteiden ja ajatusten luovan ilmaisun
avulla. Tavoitteena on edesauttaa asiakkaan persoonallisuuden kehitystä sekä
antaa keinoja kriiseistä selviytymisen.
Valokuvailmaisu tuo psykoterapiaan ja terapeuttiseen vuorovaikutukseen muiden taideterapioiden tavoin tiedostamattoman metaforisen ja symbolisen tason.. Valokuvaterapian avulla on mahdollisista tavoittaa sellaista mihin sanat eivät yksin yllä. Valokuvaterapian menetelmiä on kehitetty systemaattisesti 1970-luvulta lähtien. Suomessa aktiivista valokuvaterapeuttista toimintaa on ollut 1990-luvulta lähtien.
Valokuvaterapian päämenetelmät ovat 1) omaelämänkerrallisten ja merkityksellisten valokuvien katselu, 2) uusien valokuvien ottaminen ja 3) vertauskuvallisten kuvien katselu. Menetelmien valintaa ohjaa psykoterapian tavoitteet ja asiakkaan tarpeet. Valokuvaterapian menetelmille on ominaista, että ne tuovat vaikuttavasti esiin elämänkerrallisia muistoja, tunteita ja ajatuksia. Kokemus voi olla hyvin kokonaisvaltainen sisältäen eri aistien aktivoitumista.
Valokuvat ovat ihmisille tuttua ja arkista materiaalia. Valokuvaterapia ei edellytä erityistä valokuvatekniikan osaamista tai valokuvataiteellista otetta. Näihin teemoihin perehtyminen tosin syventää valokuvaterapiaa. Ensisijaista on psykoterapian ja terapeuttisen työn asiantuntemus. Lisäksi on erittäin tärkeätä, että valokuvaterapian menetelmiä työssään käyttävä henkilö on henkilökohtaisesti kokemuksellisesti tutustunut käyttämiinsä valokuvaterapian menetelmiin. Valokuvaterapian opetusta järjestetään Suomessa mm. Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksessa.